Dogsien runkosarja jatkui ensimmäisen kotipelin merkeissä Turun yliopiston UTU Beaver Huntersia vastaan. Mahdollinen tappio pelistä tarkoittaisi, että koirat alkaisivat olla veitsi kurkulla Student bowl -lopputurnaukseen pääsemisen suhteen hävittyään ensimmäisen runkosarjapelinsä edeltävällä viikolla, joten panokset peliin lähdettäessä olivat vaasalaisnäkökulmasta valtaisat.
Ennakkoon uskoa ei ainakaan valanut se, että Beaver Hunters on historian saatossa ollut Dogseille vaikea, joskin harvoin kohdattu vastus. Viimeisin peli joukkueiden välillä pelattiin kaudella 2017, jolloin majavanmetsästäjät tyrmäsivät koirat kotikentällään puhtaasti 28-0. Tätä edellinen kohtaaminen tapahtuikin toimituksen parhaan muistin mukaan korkeakoulusarjan alkuhämärissä, kauden 2013 lopputurnauksen puolivälierässä Tampereella. Tuolloinkin Pyynikin piiskaavassa loskakelissä Turkulaiset vetivät pidemmän korren. Kolmas kerta toden sanoo?
Ottelu alkoi vaasalaisittain samaan positiiviseen tapaan kuin viime viikolla – hyökkäys tinttasi Johannes Siirilän juoksulla pallon maaliin heti ensimmäisellä draivillaan. Puolustus taas pisti vielä paremmaksi, kun Jimi Kallio onnistui lonkeromaisilla raajoillaan koukkimaan pelivälineen irti Beaver Huntersin pelinrakentajan hyppysistä. Dogsien muu puolustus ehti karanneen pallon päälle ensimmäisenä ja näin koirahyökkäys pääsi lähes välittömästi takaisin kentälle.
Jussi Kaas palasi Dogseihin tehokkaasti!
Seuraavatkinkin hyökkäysvuorot tuottivat mukavasti tulosta. Dogsien oma “Kahden miehen ilmasirkus” näytti jälleen voimansa laitahyökkääjä Jussi Kaasin palattua kokoonpanoon. Pelinrakentaja Luoma-Halkola löysi Kaasin useammankin kerran heitollaan, ja kahdesti vastustajan maalialueelta. Myös Miko Punto koppasi jälleen komean touchdownin pitkän heiton päätteeksi. Tämän lisäksi koirien keskushyökkääjärotaatio teki vakuuttavaa jälkeä laajalla rintamalla grindaten isoja ja vähän pienempiä juoksupelejä sekä pitäen pallosta hyvää huolta. Ketjut liikkuivat ja yleisö haukkoi henkeään tämän dynaamisen hyökkäyksen edessä.
Myös puolustus näytti vuorollaan, että viime viikon virheistä on opittu – taklaukset napsahtelivat kurinalaisesti kohteisiinsa, vastustajan takakentällä kävi hirveä mylläkkä ja laitahyökkääjät eivät saaneet hetkenkään rauhaa koiralauman takakentällä. Puolustuksen linja raatoi jäätävällä työmoraalilla Tatu “Lapuan härkä/Topin veli” Korpelan toimiessa kapellimestarina. Tukimiesosasto jahtasi pallonkantajia kuin nälkäiset sudet jänistä, ja varsinkin rookie-tukimies Henri Alasaari väläytteli välillä potentiaaliaan iskemällä oppikirjamaisia, vastustajan siihen paikkaan pysäyttäviä taklauksia. Kulmapuolustajat Ville Havulehto ja Kristian Lahtinen hoitivat eleettömästi takakentälle lähteneet sorsat, joista yhden tuloksena myös Lahtisen näyttävä syötönkatko. Ainut kauneusvirhe dogsipuolustukselle sattui, kun Beaver Hunters onnistui pelinrakentajan kiertojuoksupelillä viemään pallon kertaalleen maalialueelle onnistuneesti. Puoliajalla tilanne oli koirien hyväksi 28-7.
Jos pelin ensimmäinen puoliaika oli pallon molemmin puolin selkeästi parasta Dogsia tähän mennessä kautta, toisella puoliajalla jokin naksahti kollektiivisesti koiralauman päissä. Ehkä se oli liiallinen hyvänolontunne, ehkä kokemuksen puute, ehkä jokin muu syy. Yhtä kaikki, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa alkoi tauon jälkeen näkyä TUAS-pelin kaltaisia amatöörimäisiä virheitä ja turhaakin turhempia lippuja (rangaistuksia).
Koirahyökkäys sai toisen puoliajan ensimmäisellä vuorollaan runnottua Siirilän juoksun sisään turkulaisten maalin läheltä. Tämän jälkeen turkulaiset muuttivat peliään aggressiivisempaan suuntaan, johon Dogsien konservatiiviset pelikutsut eivät enää purreet – Siirilän juoksutouchdown jäi koirien viimeiseksi koko pelissä. Useammankin kerran sen jälkeen hyökkäys suoritti perinteisen ja ennalta-arvattavan juoksu-juoksu-heitto -pelikutsuyhdistelmän vuorollaan, mutta ei saanut edettyä tarvittavaa kymmenen jaardin matkaa uusiin yrityksiin majavamiesten täyttäessä aloituslinjan puolustajilla. Aiemmin toiminut pitkä heitto loisti, muutamaa väläytystä lukuun ottamatta, pelikutsuissa poissaolollaan ja lyhyemmät heitot eivät useasti löytäneet vastaanottajiaan. Juoksupelienkin tyssähdettyä lähinnä omaan aloituslinjaan, ei toisesta puoliajasta jäänyt hyökkäyksen osalta hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Vielä kun koirahyökkäys onnistui rähmäämään pallon niin, että turkulaiset saivat poimia pallon koirien maalialueella pelin loppupuolella, alkoivat katastrofin ainekset olla ilmassa.
Lapualaiset tunnetaan kyläringillä ajelusta ja kovasta työmoraalista, eikä tämäkään Koira tuota pettymystä ainakaan jälkimmäisen kohdalla.
Myös puolustus alkoi näyttää kuolevaisuuden merkkejä, mutta kaiken kaikkiaan tuloksen valossa hoiti leiviskänsä kohtuullisesti. Turkulaiset kävivät monasti todella lähellä, mutta puolustus pystyi venymään tarvittavan määrän niin, että vähintään pelikello kului turkulaisten suosiessa juoksupeliä takaa-ajoasemassakin. Suurimpana turhautumisen aiheena voitaneenkin toisen puoliajan osalta pitää puolustuksen ottamaa useampaa isoa lippua. Löytyi kiinnipitämistä, löytyi laitonta käsien käyttöä, löytyi turhaa paitsiota. Löytyi myös kaksi syötön vastaanoton häirintää omalla maalialueella, joista toinen pyyhki pois monitoimimies Kaasin suorittaman syötönkaton sekä sitä seuranneen pitkän palautuksen. Lopputulemana turkulaiset onnistuivat iskemään puoliajalla kaksi touchdownia puolustuksen taakse. Vihdoin ja viimein kello kuitenkin armahti koiralauman, ja Dogs pääsi tuulettelemaan kauden avausvoittoa lukemin 34-25. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Näin ollen Dogs nosti runkosarjan sijoitusvertailussa voittoprosenttinsa lukemaan 0.500. Jäljellä on vielä 30.3 pelattava kotiottelu Maanpuolustuskorkeakoulun NDU Black Knightsia vastaan. Black Knights ei ole vielä tämän raportin kirjoitushetkellä pelannut yhtään ottelua tällä kaudella. He kohtaavat 23.3 Lappeenrannassa viime vuoden Student Bowl -mestarin, Wildmenin, mikä antanee osviittaa ritareiden tämän kauden iskukyvystä. Viime kaudella kadetit kampesivat itsensä runkosarjassa toiseksi sijoitetun paikalle, mutta hävisivät lopputurnauksen välierässä Dogseille jännittävien vaiheiden jälkeen 32-38.
Voitolla Dogs käytännössä varmistaisi paikkansa neljän parhaan joukkueen Student Bowl -lopputurnauksessa. Häviöllä taas jouduttaisiin jännittämään muiden ristiinpelaamista, mutta todennäköisyydet koirien jatkopaikalle olisivat kohtalaisen matalat. Näin ollen Dogsipelurit toivovatkin sydämestään, että kaikki löytävät tiensä 30.3 kello 19:30 Fennia Areenalle kannustamaan omansa lopputurnaukseen neljän parhaan joukkoon!
Samppa Luoma-Halkola: “Eka puoliaika oli hyökkäykseltä yksi kovimmista mitä oman urani aikana olen nähnyt. Silkkaa seksiä. Ei sellaista, että heitetään vaan joka yrityksellä pitkä päätyyn ja lyödään kädet ristiin, vaan liikutettiin palloa todella monella tavalla maata ja ilmaa pitkin. Tämä on se meidän taso johon on pyrittävä pelistä peliin ja downista downiin. Toinen puoliaika oli meiltä sitten aika hirveää kuraa. Turku alkoi tuoda painetta linjaan enemmän ja se näkyi. Kutsuttiin aika konservatiivisia pelejä, mitkä sitten ei lopulta hirveästi edenneet. Toisaalta jos tilanne olisi ollut tiukempi, oltaisiin varmasti kutsuttu vähän rohkeampia pelejä eikä keskitytty enemmän kellon kulutukseen, joten sikäli homma oli hanskassa. Nyt meillä on kahden viikon tauko ennen seuraavaa peliä, joten saadaan keskityttyä tähän pelissä tapahtuneeseen skenaarioon rauhassa ja tehdä tarvittavat korjaukset.”